Ensimmäinen ulkomaankeikkani on takana. Nyt joku naurahtaa: miten voi olla vielä joku toimittaja, joka ei jatkuvasti käy vähintään Tukholmassa tai Köpiksessä tekemässä kaupunkitunnelmoinnin ohella juttuja? Syy on se, että olen halunnut pitää harvat ulkomaanreissuni lomina ja kytkeä niillä itseni irti työmoodista. Usein se on jopa onnistunut.

 

Mutta nyt lensin Tallinnaan tapaamaan kulttuurin monialayrittäjä Ville Hytöstä ja hänen perhettään. Lähdin aamuvarhaisella kotoa, vietin mainion kevätpäivän viisituntisen haastattelun, sitä seuranneen lounaan (georgialaisessa ravintolassa jotain maukasta, jossa oli ainakin kananmaksaa ja granaattiomenaa), kaupunkikävelyn ja iltaisen lentokenttäkooman merkeissä.

 

Palatessani myöhään illalla kotiin olin ihan toinen ihminen, mieli kevyt ja virkeä kuin lomalta tullessa. Ulkomaankeikka oli irrottanut minut täydellisesti arjesta, vaikka se kesti vain aamusta iltaan – ja vaikka se oli työtä! Tämänhän voisi ottaa vaikka tavaksi!

 

Keikan tuloksen, Lapsen Maailma -lehden juttuni ihanasta yksivuotiaasta Werner Villenpojasta ja hänen vanhemmistaan voit lukea täältä.